Neste Oil

 

Lava haltuun

Jokainen voi olla tähti työssään, mutta vastuu estradille kiipeämisestä täytyy kantaa itse. Omaan uraan voi ja pitää vaikuttaa. Marko Parkkinen, Sami Yläoutinen ja Terhi Pirttimäki ovat tienneet mitä haluavat ja myös toimineet sen mukaisesti. Heillä on korkea omavastuuosuus.

"Jos ei pyri
tähtiin, ei pääse edes kuuseen."

Onni voi vaania joka kulman takana, mutta se ei tee kotikäyntejä.

MARKO PARKKINEN lainaa Carlos Ruiz Zafónin teosta Tuulen varjo. Hän on itse esimerkki tietoisesta onnen etsinnästä työuralla. Parkkinen noudattaa työssään ykkössääntöä. Se tarkoittaa, että yhden tunnin päivässä, yhden päivän viikossa, viikon kuukaudessa tai kuukauden vuodessa saa potuttaa töissä. Ei enempää. Jos menee kakkosen puolelle, on syytä vaihtaa paikkaa, tehdä asialle jotain.

Marko Parkkinen on nykyajan renessanssi-ihminen, monessa mukana. Tällä hetkellä hän perustaa uusia yrityksiä, laittaa ne alkuun ja luovuttaa jatkajille. Isoimmaksi ehti kasvaa markkinointitoimisto BOB Helsinki, jonka hän myi kesällä 2007. Nyt Parkkisella on käsissään kehitysyhtiö Seedi Oy.

DIPLOMI-INSINÖÖRI PARKKINEN aloitti työuransa silloisessa Imatran Voimassa, nykyisessä Fortumissa.

– Soitin siellä ollessani yhtiön markkinointipäällikölle, että minua kiinnostaisi markkinointihommat, vaikka en niitä osaa. Hän otti minut osastolle ja sain koulutusta. Sitten kiinnostuin henkilöstöhallinnosta, laadusta, tutkimuksesta. Vaihdoin neljän vuoden aikana näkökulmaa työhön monta kertaa ja sain oppia uutta, Parkkinen kertaa. Häntä on joskus matkan varrella luonnehdittu liiankin innokkaaksi. Eräässä työpaikassa hän vietti vain yhdeksän kuukautta, mutta oppi siitäkin paljon – myös miten asioita ei pidä tehdä.

– Ensimmäinen työpaikka on tärkeä, se vaikuttaa usein jatkoon. Nykyisin olen sitä mieltä, että yrittäjyys heti alkajaisiksi ei ole huono vaihtoehto. Aiemmin ajattelin, että ensin kannattaa olla jonkun suuren yrityksen palveluksessa oppimassa ja perustaa yritys vasta myöhemmin. Täytyy kuitenkin olla aika kova tyyppi, että kestää ison yrityksen yhdenmukaistavan puristuksen. Nuorissa ihmisissä on vielä hienolla tavalla särmää, mutta kun he ovat ison konglomeraatin palveluksessa 20 vuotta, he ovat kuin sileitä kiviä, Parkkinen harmittelee.

Yritystä ei toki tarvitse perustaa yksin. Hyvä alku on koota pari kolme asiantuntijaa yhteen ja lähteä siitä liikkeelle.

JOS EI PYRI TÄHTIIN, ei pääse edes kuuseen, kuuluu Marko Parkkisen muotoilu vanhasta suomalaisesta sananlaskusta. Hänen mielestään jokaisen kannattaa hakeutua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, lakata tekemästä vain niitä töitä, jotka ovat jo käyneet helpoiksi ja rutiininomaisiksi.

– Kaikista asioista tulee ajan oloon rutiinia, mutta sitä pitäisi välttää. Joka päivä täytyy olla hetki, jolloin kokee, että ahaa! kappas! kas vain!

Jokaisella on henkilökohtainen vastuu myös työilmapiiristä. Yrityksissä pyöritellään arvoja, kun pitäisi laatia konkreettiset työpaikan pelisäännöt, jotka sisältävät sekä lupauksia että vaatimuksia.

– Vaatimus voi vaikka olla, että jokaisen tehtävä on levittää ympärilleen
hyvää mieltä, Parkkinen heittää.

 

"Harjoittelu oli hyvä keino saada jalka oven väliin."

Finanssineuvos kuulostaa juhlalliselta. Titteliä kantava SAMI YLÄOUTINEN työskentelee valtiovarainministeriön kansantalousosastolla yksikön päällikkönä. Ministeriössä tehdään välineitä poliittisen päätöksenteon tueksi, ja juuri työn yhteiskunnallinen merkityksellisyys tekee siitä kiinnostavaa.

– Tästä saa tyydytystä ihan eri tavalla, kuin jos vain tunkisi lukuja johonkin tuuttiin tietämättä, mihin ne päätyvät. Taloudessa ja talouspolitiikassa on tapahtunut esimerkiksi euron myötä valtava muutos, jota olen päässyt seuraamaan läheltä. Jos talouspoliittiset kysymykset kiinnostavat, ei tule heti mieleen parempaa työnantajaa, Yläoutinen kehuu. Välillä luvut ja ennusteet täytyy kuitenkin unohtaa. Sami Yläoutisen työilmeen nollaamisesta vastaa kotona odottava 2,5-vuotias tytär.

– Se on myös energiaa lisäävä asia, hän toteaa.

JYVÄSKYLÄN YLIOPISTOSSA kansantaloustiedettä lukenut Yläoutinen puhui opiskeluaikana itsensä valtiovarainministeriöön harjoittelijaksi. Aiemmat kesätyöpaikat olivat olleet Lahden kaupungin puisto-osastolla ja marketin urheilupuolen myyjänä.

– Soittelin niin innokkaasti, että kai he katsoivat pääsevänsä helpommalla, kun ottivat harjoittelijaksi, Yläoutinen nauraa. Hänen urapolulleen on mahtunut myös harjoittelu Euroopan komissiossa ja puolentoista vuoden rupeama Suomen Pankin young professionals -ohjelmassa vastavalmistuneena kauppatieteiden maisterina. Kanadassakin vierähti vuosi. Myöhemmin jo valtionvarainministeriöön vakinaistuttuaan hän vietti kolme vuotta virkavapaalla kirjoittaen kansallisiin budjettikehikoihin liittyvä väitöskirjaa.

OMAA URAPOLKUAAN vielä aprikoiville opiskelijoille Sami Yläoutinen suosittelee harjoittelijaksi hakeutumista ja oma-aloitteista otetta.

– Harjoittelu oli hyvä keino nähdä työ käytännössä ja saada jalka oven väliin. Esimerkiksi meillä ministeriössä etsitään mieluusti jokin projekti, johon harjoittelija voi osallistua. Myös gradun aiheita voi tarjota, josko ne soveltuisivat täällä toteutettavaksi. Oma aktiivisuus on kaiken a ja o.
Entä Yläoutisen omat tulevaisuudensuunnitelmat, tuleeko hänestä uusi Raimo Sailas? Finanssineuvosta kysymys huvittaa.

– Ei uraa pidä miettiä organisatorisena etenemisenä, se on liian kapea tapa. Asiantuntijaorganisaatiossa on parempi ajatella siirtymistä mielenkiintoisesta tehtävästä toiseen. Kun on tehtäviä, jotka haastavat oman osaamisen, voi kehittyä. Paljon on omasta innostuksesta kiinni.

 

"Täytyy uskaltaa haastaa itseään."

TERHI PIRTTIMÄKI on juuri lukenut loppuun STIEG LARSSONIN Millennium-trilogian. Maanantai työpaikalla sujuu onneksi hieman rauhallisemmin kuin meno kirjoissa.

– Tällä hetkellä teen töitä pääasiallisesti julkis-hallinnon asiakkaalle, jolle valmistellaan suurta uutta tietojärjestelmää, kertoo liikkeenjohdon konsultointia ja tietotekniikkapalveluita tuottavan Accenturen palveluksessa oleva Pirttimäki. Hän ehti työskennellä jonkin aikaa tamperelaisessa testausfirmassa, kunnes sai kiinnostavan työtarjouksen nykyiseltä työnantajaltaan.

– Monilla on täällä samankaltainen ajatusmaailma ja palo oppia lisää. Työtovereilla on kuitenkin erilaisia taustoja, kaikki eivät ole tulleet samasta putkesta, mikä on rikastuttavaa. Kannustavuus ja me-henki on minulle tärkeää, Tampereen yliopistossa tietojenkäsittelytiedettä opiskellut Terhi Pirttimäki kuvaa.

Tietotekniikan alaan kuuluu luontaisesti, että asiat menevät nopeasti eteenpäin. Opiskelu valmistaakin lähinnä tuntemaan perusperiaatteet, joiden varaan voi rakentaa, kun jotain uutta tulee vastaan.

– Monesti on kiinnostavaa havaita, ettei se ollutkaan vielä tässä, vaan voi mennä vielä syvemmälle ja oppia edelleen. Täytyy uskaltaa haastaa itseään ja etsiä tapoja kehittyä, Pirttimäki toteaa. Hän on itse toteuttanut ohjettaan esimerkiksi tarttumalla aktiivisesti erilaisiin koulutusmahdollisuuksiin. Joulukuussa Pirttimäki osallistuu projektisuunnittelua ja -arviointia käsittelevälle viikon mittaiselle kurssille. Lontoon liepeillä pidettävä koulutus kokoaa yhteen Accenturen väkeä eri puolilta maailmaa. Suomen päässä taas on meneillään esiintymis- ja neuvottelutaitoja kehittävä kurssi.

Terhi Pirttimäki arvioi, että Accenturen tavoitteelliset ja yksilön vastuuta korostavat toimintatavat sopivat hänelle hyvin.

– Meillä on tavoitteet, joiden toteutumisesta saadaan arviot. Arvioissa korostuu myös se, miten auttaa toisia työkavereita ja jakaa tietoa. Oletuksena on, ettei kukaan panttaa tietoa, vaan kehittää itseään ja muita.
Kansainvälisessä yrityksessä eri maiden menetelmät ja hyvät käytännöt ovat saatavilla omassa työssä sovellettaviksi. Pirttimäki korostaa tässäkin jakamisen merkitystä.

– Vertaistuki toimii, kokoonnumme säännöllisesti ja vaihdamme projektikuulumisia. Siinä oppii paljon.

 

Teksti: Helinä Hirvikorpi
Kuvat: Heli Sorjonen

 

^ Sivun ylälaitaan

 

Headhunterin yhteydenottoa odotellessa

"Kotoa ei tulla hakemaan", kuuluu työnhaun oma-aloitteisuutta korostava sananparsi. Nopeasti ajateltuna suorahakukonsultointi vaikuttaisi kuitenkin sotivan tätä viisautta vastaan: pelkkään julkiseen työpaikkailmoitteluun luottamisen sijaan yritykset palkkaavat konsultin etsimään avoinna olevaan tehtävään potentiaalisesti sopivia henkilöitä. Voiko uusia työhaasteita kaipaava siis jäädä luottavaisin mielin vartomaan rekrytointikonsultin soittoa?

– Toki sitä puhelua voi odottaa, ja joskus sellainen saattaa tullakin. Tämä ei kuitenkaan ole kovin hyvä lähtökohta oman uran kehittämiselle, toteaa johtava partneri Robert Fagerström yritysten avainhenkilöiden suorahakuun keskittyneestä Amrop Finlandista.

Taikatemppuja tai oikopolkuja suorahaun kohteeksi pääsemisestä haaveileville Fagerströmillä ei ole tarjota, muutama vinkki kylläkin.

– Mieti itse mitä haluat tehdä, mihin pystyt ja keihin tämän pohjalta kannattaisi olla yhteydessä. Ilmaise selkeästi, että olet vaihtamassa työpaikkaa ja kerro, millaisessa tehtävässä olisit hyvä.
Kun nykypesti tympii, on olennaista selvittää itselleen, mitä muutokselta hakee.

– Normaalitilanteessa rekrytoijaakin kiinnostaa enemmän se, miksi haluat uuteen paikkaan kuin se, miksi haluat lähteä vanhasta, Fagerström toteaa.

Jokaisen työpaikan vaihtoa suunnittelevan ensiaskeleena tulisi olla omasta työhistoriasta kertovien dokumenttien viilaaminen kuntoon. Erikoisuudentavoittelun ja huomioarvon sijaan Fagerström korostaa selkeyden ja totuudenmukaisuuden tärkeyttä, oli kyseessä sitten paperimuotoinen CV tai LinkedIn-profiili.

– LinkedInin kaltaiset verkkopalvelut saattavat avata ovia erityisesti nuoremmille hakijoille, joilla ei vielä ole kovin runsasta tai näkyvää työkokemusta, hän vihjaa.

Vaikka omalla aktiivisuudella voi saada aikaan paljon, puhtaan sattuman vaikutusta työuran käänteisiin ei sovi Fagerströmin mukaan unohtaa.

– Kyllä asiat monesti ovat myös tuurista kiinni.

 

Teksti: Riikka Nuutinen

^ Sivun ylälaitaan